Talous ei ole nollasummapeliä

Tänään hallituksen esitys opintotuen rajaamisesta kaatui eduskunnan käsittelyssä, kun aiemmin tällä viikolla kokoomus ilmoitti vetävänsä tukensa pois esityksen takaa. Lakiesityksessä oli kyse siis siitä, että opintotukea oltaisiin maksettu vain yhteen saman tasoiseen tutkintoon, eli esimerkiksi kandidaatin tutkinnon omaava ei voisi saada opintotukea enää toiseen kandidaatin tutkintoon. Esitys oli esimerkki siitä, miten heikosti eduskunnassa nuoret ovat edustettuna, sillä opiskelijoille se olisi merkinnyt valtavaa heikennystä. Ennen kaikkea esitys kertoo kuitenkin siitä, miten talous nähdään nykyään nollasummapelinä, ja tämä kehitys on vaarallista.

Yksi lakiesityksen kantavista perusteista oli valtion säästötoimenpiteet; esityksen laskettiin tuovan 10,5 miljoonan euron säästöt. Tämä säästö oli laskettu kuitenkin vain yksittäisen hallinnon alan eli opetusministeriön budjetista, ja loppujen lopuksi se olisi saattanut tuoda lisäkustannuksia. Nimittäin, Suomessa ketään ihmistä ei jätetä ilman yhteiskunnan tukea, ei edes tuon lakiesityksen jälkeen. Joten jos opiskelija ei saisi opintotukea opintojensa suorittamiseen, jouduttaisiin häntä tukemaan muilla keinoilla, esimerkiksi toimeentulotuella. Opiskelijaa pompotettaisiin tukimuodosta toiseen ja lisättäisiin päälle vielä raskas byrokratia, joka esimerkiksi toimeentulotuen myöntämiseen liittyy. Ei kuulosta fiksulta, vai? Ei se olekaan, mutta toimeentuloa ei maksakaan valtio vaan kunta. Eli lakiesityksessä oltaisiin leikattu valtion budjetista; silloin ministeriö voisi onnitella itseään, koska syntyi säästöä. Lasku olisi langennut kuitenkin osin kunnille maksettavaksi; toisin sanoen, olisi siirretty rahaa toisesta taskusta toiseen taskuun, ja todettu että ”nyt tuli säästöä”.

Suomen talous tulisi alkaa nähdä kokonaisuutena, ei pelkästään yksittäisten budjettien nollasummapelinä. Tulevalla hallituskaudella on tärkeää, että tehdään oikeita säästöjä ja niitä tehdään vain rakenteita uudistamalla. Pelkkä leikkauslinja, jossa juustohöylällä otetaan kaikilta pois, ei onnistu. Ennen kaikkea tarvitsemme kokonaisvaltaista näkemystä talouteen, eikä kirjanpitoharjoituksia.