Kansanäänestys EU:sta olisi hölmöyttä

Iso-Britannian ero EU:sta on innostanut jotkut suomalaisetkin vaatimaan kansanäänestystä Suomen EU-jäsenyydestä. Kuitenkin perusteet niin kansanäänestykselle kuin usein esitetylle EU-kritiikille ovat hatarat.

Keskustelussa nousee jatkuvasti esille EU:n sääntely, ja moni poliitikko toivookin sen kritisoinnista pikapassia vallan kammareihin. Käyrät kurkut, hehkulamput ja latinan kieliset kalojen nimet tuntuvat edelleen kuuluvan monen vakio sanavarastoon. Mielestäni EU-sääntelyn vastustajien väitteistä voi tehdä kaksi loogista johtopäätöstä: joko he ajavat äärimarkkinaliberaalia yhteiskuntaa, jossa sääntelyä ei ole ensinkään, tai sitten kaipaavat kotikutoista sääntelykulttuuria. Ongelma kuitenkin on, että jotta voisimme käydä joustavasti ja helposti kauppaa EU-maiden välillä, tarvitsemme yhteiset säännökset, jotka pätevät joka maassa; muuten suomalaiselle yrittäjälle olisi erittäin vaikeaa viedä tuotteitaan ulkomaille, sillä jokaisella jäsenmaalla olisi omat standardit. Kotikutoisen sääntely-yhteiskunnan voittajina olisivat suuryritykset ja Saksa, joilla on resursseja paperisotaan. Häviäjinä taas olisivat pienet ja keskisuuret yritykset sekä Suomen kokoiset valtiot.

Jo pelkkä uhka siitä, että Suomessa järjestettäisiin kansanäänestys, toisi runsaasti negatiivisia vaikutuksia. Komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen sanoi viisaasti, että kansanäänestykseen on aina latautunut tahtotila; esimerkiksi Iso-Britanniassa oli tahtotila erota EU:sta, ja kansanäänestys sinetöi tämän. Jos Suomi järjestäisi kansanäänestyksen, viestittäisimme maailmalle tahtotilamme olevan eroaminen EU:sta; muutenhan äänestystä ei olisi edes järkeä järjestää. Tämä taas aiheuttaisi pitkän epävakauden jakson, juuri kun Suomi tarvitsisi vakautta.
Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että mitä suurempi maa eroaa, sitä pienemmät negatiiviset vaikutukset maalle itselleen, ja mitä pienempi maa eroaa, sitä suuremmat negatiiviset vaikutukset. Kun jo Britannian kokoisen maan ero aiheutti suurta myllerrystä, ei Suomen kohdalla tarvitse enää edes arvailla reaktiota. Surullisen moni on silti valmis sahaamaan omaa oksaansa.

Vaikka paljon puhutaan EU-vastaisuuden nostaneen päätään meillä ja maailmalla, olen iloinen, että EU:n suosio on kasvussa niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Kansanäänestystä EU:sta vastustaa kyselystä riippuen 52-69% suomalaisista. Kansan keskuudessakaan ei siis äänestystä pidetä järkevänä. Meidän tulisikin kehittää kansalaisvaikuttamisen keinoja ja pyrkiä osallistamaan ihmisiä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen, jotta Iso-Britannian kaltaiselta sekasorrolta vältyttäisiin. Toisekseen, meidän tulisi entistä enemmän tuoda EU:n positiivisia vaikutuksia esiin, eikä kerätä helppoja irtopisteitä pikkunäppärällä kritisoinnilla. Kriittinen saa ja pitääkin olla, mutta kritiikille toivoisi vastineeksi rakentavuutta; mikään ei ole helpompaa kuin vain kritisoida muita.

Kirjoitus julkaistu Savon Sanomissa 16.7.2016