Enemmän kansainvälisyyttä, ei vähemmän

Marja Snellman käy mielipidekirjoituksessaan (SS 24.7.) läpi aiempaa kirjoitustani ja kysyy, tarvitaanko tulevaisuuden rakentamiseen kauaskatseisia kansakuntia vai markkinaliberalismia. Mielestäni kysymyksen asettelu perustuu väärinymmärrykseen siitä, että nämä ovat kaksi päinvastaista vaihtoehtoa, joiden väliltä valitaan. Totuus on kuitenkin se, että maailma ei ole mustavalkoinen; me tarvitsemme markkinoita ja sääntelyä, kumpaakin.

Markkinatalous on luonut yhteiskuntaan hyvinvointia, jota ei oltaisi pystytty saavuttamaan keskusjohtoisuudella. Markkinoilla on kuitenkin rajansa, minkä vuoksi tarvitsemme hyvinvointivaltiota ja sääntelyä; taloustieteen opiskelijana ymmärrän tämän erittäin hyvin. Aiempi kirjoitukseni otti kantaa nimenomaan sen puolesta, että tuon sääntely olisi mahdollisimman globaalia; silloin kansainvälinen yhteistyö helpottuu ja pystymme paremmin vastaamaan maailman haasteisiin. Tähän tarvitsemme EU:ta, sillä yhteiset säännöt ja lait tekevät EU:sta vahvemman kansainvälisen toimijan verrattuna siihen, että jokainen yksittäinen jäsenmaa yrittäisi yksin ajaa omaa etuaan maailmalla.

Me pystymme olemaan tulevaisuuteen katsova, vastuullinen kansakunta, mutta se ei onnistu omaan kuoreen vetäytymällä. Meidän tulee olla mukana kansainvälisessä päätöksenteossa, sillä koska nykyiset ongelmat, kuten ilmastonmuutos ja pakolaiskriisi, ovat globaaleja, myös niiden ratkaisujen täytyy olla. Toisin kuin esimerkiksi Donald Trump väittää, tarvitsemme enemmän kansainvälistä yhteistyötä, emme vähemmän.

Kirjoitus julkaistu Savon Sanomissa 27.7.2016