Curling -yhteiskunnasta kannustavuuteen

Curling-vanhemmalla tarkoitetaan vanhempaa, joka pyrkii lakaisemaan lapsensa tieltä kaikki esteet, jotta tämä ei joutuisi pettymään eikä kohtaisi epäonnistumisia. Tämä hyvinkin kritisoitu vanhemmuuden malli alkaa mielestäni olla ajankohtainen myös meillä Suomessa, sillä yhteiskuntamme on muuttumassa Curling-yhteiskunnaksi, jossa pyritään ehkäisemään kaikkia mahdollisia ikäviä tilanteita. Tämä näkyy erityisesti sääntelyn valtavana lisääntymisenä ja sen ulottamisena elämän osa-alueisiin, joihin ei tarvitsisi. Esimerkkinä tästä on säännös, jonka mukaan ullakkohuoneistossa tulee ikkunapinta-alan olla vähintään 10% lattiapinta-alasta. Tällä säännöksellä on varmasti pyritty hyvään, sillä ihminen tarvitsee tutkimusten mukaan luonnonvaloa, mutta keinona se todella byrokraattinen. Samaan aikaan esimerkiksi Helsingissä kärsitään asuntopulasta, ja vanhoja ullakkoja voitaisi aivan hyvin muuntaa asuinkäyttöön. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan onnistu.

Sääntelyllä pyritään monesti hyvään, sillä on parempi ennaltaehkäistä kuin hoitaa lopullista oiretta. Liika on kuitenkin liikaa; jos säännöksestä tai rajoituksesta saadaan vain pieni hyöty, kannattaako sitä ollenkaan säätää? Meidän tulisi järkevästi arvioida sääntelyn vaikutuksia ja punnita vaihtoehtoja, muuten tukahdutamme oman luovuutemme. Haluan luotsata Suomea kannustavampaan suuntaan, jossa ihmisiä rohkaistaan onnistumaan ja yrittämään itse. Ei rajoiteta liikaa ja luoda esteitä, vaan luodaan mahdollisuuksia tekemiselle.